ROUVA SOLNESS ja naiset (yhtaikaa). Hän putoaa! Putoaa!
(Rouva Solness hoippuu ja horjahtaa pyörtyneenä selin naisten syliin, jotka rientävät häntä tukemaan, keskellä yleistä sekaantumista ja huutoa. Ihmistungos ryntää kadulta puistoon, murtaen aidan. Tohtori Herdal juoksee myöskin alas. Vähään aikaan ei kuulu sanaa.)
HILDE (tuijottaa yhä ylöspäin ja lausuu kuin kivettyneenä). Minun rakentajani.
RAGNAR (nojautuu vavisten kaiteeseen). Hän on varmaan murskana.
Hengettä heti paikalla.
ERÄS NAISISTA (sillaikaa kuin rouva Solness kannetaan sisään). Juoskaa tohtorin luo —
RAGNAR. En voi jalkaani liikuttaa —
ERÄS TOINEN NAINEN. Huutakaa edes jollekulle!
RAGNAR (koettaa huutaa). Miten siellä on? Elääkö hän?
ERÄS ÄÄNI (alhaalta puistosta). Mestari Solness on kuollut!
TOISIA ÄÄNIÄ (lähempänä). Koko pää on murskana. — Putosi suoraan kivilouhokseen.