HILDE (sutkauttaen). Aina toki kaksi-, kolmetoista vuotias.
TOHTORI HERDAL. Ensi kertaako olette käymässä tässä kaupungissa, neiti
Wangel?
HILDE. Aivan ensimäistä.
SOLNESS. Ja ette kai ketään täällä tunne?
HILDE. En ketään, paitsi Teidät. Niin, ja Teidän vaimonne.
SOLNESS. Te tunnette siis hänetkin?
HILDE. Hiukkasen vaan. Me olimme yhtaikaa muutaman päivän sanatoriossa —
SOLNESS. Siellä vuoristossa.
HILDE. Hän pyysi minua hartaasti käymään luonansa, jos tulisin tänne kaupunkiin. (Hymyilee.) Sitä hänen ei muuten olisi tarvinnut sanoa.
SOLNESS. Kas, ettei hän ole siitä minulle puhunut — (Hilde asettaa keppinsä uuninnurkkaan, riisuu reppunsa ja panee sen ja matkahuovan sohvalle. Tohtori Herdal auttelee häntä alttiisti. Solness seisoo ja katselee neiti Wangelia.)