HILDE (käy Solnessia kohti). No, sitten pyytäisin, että saisin jäädä tänne yöksi.
SOLNESS. Se sopinee kyllä.
HILDE. Sillä minulla ei ole muuta pukua kuin tämä. Ja hiukkasen alusvaatetta repussa. Mutta ne täytyy pestä. Sillä ne ovat niin kauhean likaisia.
SOLNESS. Oh, siitä kyllä selvitään. Nyt minä vain ilmoitan vaimolleni —
TOHTORI HERDAL. Ja minä käyn sillä aikaa potilaani luona.
SOLNESS. Niin, käykää. Ja sittenhän Te tulette takaisin.
TOHTORI HERDAL (kujeilevasti, katsoen Hildeen). Kyllä, siitä voitte panna päänne pantiksi. (Nauraen.) Te ennustitte sittenkin oikein, herra Solness.
SOLNESS. Kuinka niin?
TOHTORI HERDAL. Nuoruus tuli kuin tulikin oveenne kolkuttamaan.
SOLNESS (vilkastuen). Kyllä, mutta aivan toisella tavalla.