HILDE. Te ette siis tahdo puhua minun kanssani, miten oli siellä ylämaassa?
SOLNESS (hätkähtää hieman). Lysangerissa? (Välinpitämättömästi.) No, siitä ei liene paljon puhumista, mielestäni.
HILDE (katsoo moittivasti Solnessiin). Mitenkä Te voitte sanoa niin?
SOLNESS. No puhukaa Te sitten minulle siitä.
HILDE. Kun torni tuli valmiiksi, oli meillä kaupungissa suuret juhlat.
SOLNESS. Niin, sitä päivää minä en aivan hetkessä unohda.
HILDE. Ettekö? Sepä on kiltisti tehty.
SOLNESS. Kiltisti?
HILDE. Kirkkotarhassa soitti musiikki. Ja satoja, satoja ihmisiä. Me koulutytöt olimme valkeissa puvuissa. Ja kaikilla meillä oli liput.
SOLNESS. Ah niin, ne liput, — ne minä hyvin muistan.