BROVIK. He ovat kyllä vankkaa väkeä. Ragnar tuntee heidät. Hän käy siinä perheessä. Varsin vankkaa väkeä.
SOLNESS. Oh, vankkaa — vankkaa. Sitä minä en laisinkaan tarkoita. Herra Jumala, ettekö Tekään edes minua nyt ymmärrä? (Kiivaasti.) Minä en tahdo olla missään tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa. Kääntykööt minusta nähden kenen muun puoleen tahansa.
BROVIK (nousee ylös). Onko tämä täyttä totta?
SOLNESS (yrmeästi). On, ihan totta. — Kerta kaikkiaan sanottu.
(Astelee edestakaisin.)
(Brovik ja Ragnar katsahtavat toisiinsa; Ragnar tekee
varoittavan merkin. Sitten tulee Brovik etumaiseen huoneeseen.)
BROVIK. Saanko minä puhua pari sanaa Teidän kanssanne?
SOLNESS. Saatte.
BROVIK (Kaijalle). Mene sinä siksi aikaa tuonne.
KAIJA (levottomana). Oh, mutta eno —
BROVIK. Tee niinkuin sanon, lapsi. Ja sulje ovi mennessäsi.