(Rouva Solness laskee kätensä tohtori Herdalin käsivarrelle ja poistuu hänen kanssaan oikealle. Hilde on sillä välin kokoillut matkatamineitaan.)
HILDE (hiljaa ja nopeasti Solnessille). Onko se totta, mitä Te sanoitte? Voitteko Te käyttää minua johonkin?
SOLNESS (ottaa tamineet Hilden kädestä). Te olette se, jota olen kipeimmin kaivannut.
HILDE (katsoo Solnessiin iloisin, kummastuvin silmin ja lyö kätensä yhteen). Mutta oi, suuri, ihana maailma —!
SOLNESS (jännityksessä). Niin —?
HILDE. Minullahan siis on kuningaskunta.
SOLNESS (huudahtaen tahtomattaankin). Hilde —!
HILDE (jälleen vavahtavin suupielin). Melkein, tarkoitin sanoa.
(Poistuu oikealle. Solness menee hänen perästään.)