SOLNESS. Niin. usko pois. Aline —
ROUVA SOLNESS. Tarkoitatko — sen tähden, että hän tuli tänne?
SOLNESS (salaten mielensä). Tarkoitan tietysti — sitten, kun muutamme uuteen taloon.
ROUVÄ SOLNESS (ottaa päällysvaippansa). Uskotko sinä sellaista,
Halvard? Että tulee parempi sitten?
SOLNESS. En suinkaan minä uskomatta voi olla. Ja totta kai sinäkin sen uskot?
ROUVA SOLNESS. Minä en usko yhtään mitään tuosta uudesta talosta.
SOLNESS (masentunein mielin). On tosiaankin ikävä kuulla tällaista. Sillä etupäässä sinua vartenhan minä sen rakensin. (Tahtoo auttaa päällysvaippaa vaimonsa ylle.)
ROUVA SOLNESS (vetäytyy hänestä erilleen). Oikeastaan sinä teet liian paljon minun tähteni.
SOLNESS (huomattavasti kiihtyneenä). Ei ei, niin sinä et saa sanoa,
Aline! Minä en siedä kuulla suustasi sellaista!
ROUVA SOLNESS. No, sitten minä en enää sillä tavoin sano, Halvard.