SOLNESS. Ei tulekaan.
HILDE (suu puolittain hymyssä). Hm. eikös ollutkin niinkuin jo aavis —!
SOLNESS. Aavistitte, että?
HILDE. Että Te olette — hiukan — hullu kuitenkin.
SOLNESS. Tätäkö asiaa Te ajattelitte.
HILDE. Niin, noita lapsenkamareita, tuolla, jossa olin yötä.
SOLNESS (alentaen ääntänsä). Meillä on ollut lapsia. — Alinella ja minulla.
HILDE (katsoo jännityksessä Solnessiin). On ollut —!
SOLNESS. Kaksi pikku poikaa. Molemmat he olivat saman ikäisiä.
HILDE. Kaksoiset siis.