SOLNESS (osoittaa kulma-ikkunaa). Tuolla mäellä, tuolla, — jossa näitte äsken tuon uuden rakennuksen —
HILDE. Niin?
SOLNESS. — siellä asuimme, Aline ja minä, ensimäiset vuotemme. Sillä siellä oli siihen aikaan vanha talo, joka oli ollut hänen äitinsä oma. Ja sen saimme äidin kuoleman jälkeen. Ja koko tuon suuren puiston saimme.
HILDE. Oliko siinäkin talossa torni?
SOLNESS. Ei tornin rahtuakaan. Se oli suuri, ruma puulaatikko ulkoa katsoen. Mutta kuitenkin sievä ja kodikas sisältä.
HILDE. Revittekö Te tuon vanhan ramun pois?
SOLNESS. Ei. Se paloi meiltä.
HILDE. Kaikkineen?
SOLNESS. Niin.
HILDE. Oliko se Teille suuri onnettomuus?