RAGNAR. Niin kyllä, — se olisi hyvä!
SOLNESS. Isänne ei voi paremmin, kuulin täällä.
RAGNAR. Isäni menee nopeasti menojaan. Ja siksi pyydän Teitä hartaasti. — kirjoittakaa pari hyvää sanaa puolestani johonkin piirustuksistani! Jotakin isän lukea ennenkuin hän —
SOLNESS (kiivaasti). Te ette saa puhua minulle enää noista piirustuksistanne!
RAGNAR. Oletteko niitä katsellut?
SOLNESS. Kyllä, — olen katsellut.
RAGNAR. Ja niistä ei ole mihinkään? Eikä minusta ole mihinkään?
SOLNESS. (karttelevasti). Jääkää Te vain tänne, Ragnar, Te saatte kaikki niinkuin itse tahdotte. Niin voitte naida Kaijan. Elää huolia vailla. Ehkä onnellisinakin. Kun ette vain ryhdy rakentelemaan.
RAGNAR. Niin, niin, sitten minun täytyy mennä kotiin ja sanoa se isälle. Sillä minä lupasin sen hänelle. Täytyykö minun sanoa isälleni tällaista juuri ennen hänen kuolemaansa?
SOLNESS (sieluntuskissaan). Oh, sanokaa hänelle, — sanokaa mitä tahdotte, minusta nähden! Parasta, ettette sano hänelle mitään. (Purkaen välittömästi.) Minä en voi menetellä muutoin kuin nyt menettelen, Ragnar.