Mut kutsun ehkä rakentaa hän sannalle, sen käsityksen päivällä ma sain, en uhriin luota, paljon ehk' on vikaa —
FALK.
Ei pidä tuomita noin äkkipikaa. Vakuutan Teille kautta kunniain: kutsunsa suunnaton on eittämättä —
STRÅMAN
katse kirkastuen.
No niin, — jos sanoa voi peittämättä *niin paljon* vuodessa, — se toista on.
FALK
kärsimättömästi.
Teist' tärkein se, mi mulle arvoton; ma puhun *syämen kutsusta*, — en *tuloista*!