lapsiparven keskellä seisoen.
*Päärynäpuu* on rakkaus; valkoinen keväällä kukkavaippa verhoo sen; sijassa kukoistuksen kauniin, uhkeen, pian näämme heelmäsarjan vehreen, muhkeen, mi imee taaton-rungost elonnesteitä; — ja kypsyy viimein, ellei satu esteitä.
FALK.
Niin monta mieltä kuin on miekkosta!
Mut kaikk' on käsittäneet sentään väärin.
Mun vertaustain voitte kuunnella; —
saa sitä vääntää, kääntää mielin määrin.
Nousee ja asettuu puhuja-asentoon.
Äärillä Idän yrtti vihannoi, auringon serkun puistossa se itää —
NAISET.
*Tee* on se!
FALK.
Niin.