ROUVA STRÅMAN.
Ah, Falkin ääni soi kuin Stråmanin —
STRÅMAN.
Nyt rauhoittua pitää.
FALK.
Sen koti siis on tarumaissa Idän, etäällä aavikoiden paahtehesta; Lind, täytä kuppi! Teestä, rakkaudesta teevesipuheen Teille nyt ma pidän.
Vieraat vetäytyvät lähemmäksi toisiaan.
Tuon kasvin koti satumaassa on; ah, *siell'* on rakkaudenkin paikka parhain. Tuot' yrttiä vain lapset auringon suojaavat siimeksessä kukkatarhain. Niin rakkauden laita myöskin on. Veressä täytyy tulta auringon myös olla, jotta rakkaus siinä säilyy, kukoistaa, päivän seesteisenä päilyy.
NEITI SKÄRE.
Mut Kiinahan on sangen vanha maa, teen iän siitä saattaa aavistaa —