Kenties on siinä tuoksu aattehen, kuin vuokossa, vain alla hankien.
FALK
puhjeten äkkiä puhumaan.
Langennut Adam! Kotikaipuu vakaa sinulle Edenin soi aidan takaa!
LIND.
Sa hourit!
ROUVA HALM
loukkaantuneena FALKILLE, seisomaan nousten.
Osoita ei ystävyyttä se, että riitaa jälleen haastatte; epäillä Lindin onnea miks syyttä —