SVANHILD
puoleksi leikillään ja totisena.
Murhettanne varrotkaa vain, mi hyytäin käy kautt' elon kenttäin aavain, — yöt, päivät jäytää lailla sielun soiman. Te silloin tunnette mun uskoin voiman.
Lähtee naisten joukkoon.
ROUVA HALM
hillitysti.
Te ette sovuss' elä milloinkaan.
Nyt herra Falk on varmaan vihoissaan.
Jatkaa hiljaista ja kehoittavaa puhettaan. Neiti Skäre sekaantuu keskusteluun. Svanhild seisoo kylmänä ja äänettömänä.
FALK
menee hiukan aikaa hiljaa mietittyään huvimajaan ja puhuu itsekseen: