Hymyillen.
Te muutoin lehteä vain lempiväisten mietitte?
STRÅMAN.
Pilaako se olikin?
FALK.
Se tuuma raukee; turvaa sanoihin en, työllä katkon kahleet valtain jäisten.
STRÅMAN.
Viel' yhden tiedän, vaikka Te mun säästitte, hänestä suoriutua mahdoton on mun; Te kopistin mua vastaan päästitte, — Teilt' aseet sai hän, ja se paha on, menneitä hupsuntöitä esiin toitte, joit' ei hän salaa, varma olla voitte Te siitä, jos vain tohdin kertaakaan vastustaa heidän vaatimuksiaan. Miehillä hallituksen suuri valta on lehdissä, sen kuulin kaikkialta. Mitätön kirjoitus voi minut kaataa, jos painetaan se suureen lehtehen, Simsonin voimin sanomat nuo raataa, puhdasta tehden, väijyin, iskien, vuosneljännesten päästä ihan huolella —
FALK
myönnytellen.