Tarunne lienee hiukan — häpeen puolella — —
STRÅMAN
nolostuen.
On monta palstaa noilla sanomilla; mun *uhraavat* he koston alttarilla.
FALK
leikillisesti.
Ei, *rangaistuksen*, — hyvin ansaitun. Käy halki elon vallat, jotka kostaa; ajoissa valmistaudu iskuhun, — ei kenkään vapaaks itseään voi ostaa. Aatetta loukannut jos lienee kukaan, niin saapuu sanomat, sen vartija, saa silloin kukin ansionsa mukaan.
STRÅMAN.
En koskaan ole tehnyt liittoa, mi Teidän aatteeseenne minut nitoo. Oon perheenisä, olen nainut mies, — kakstoista mull' on lasta, Herra ties; — alati päivätyöni mua sitoo, on mulla kappeleita, pappila, laumoittain henkisiä lampaita, — keriä täytyy, vartioida noita; pui riihtä, kynnä, pengo tunkioita; — tallissa, läävässä mua aina kaivataan; — miks turhaan *aatteella* mua vielä vaivataan?