FALK
puhjeten puhumaan itsensä unohtaen.
Se mahdotonta on!
GULDSTAD
katsoo merkitsevästi häneen.
Niin aattelin myös nuorena. Ma muinoin rakastin erästä; eros tiemme. Sorja muistossa hän oli; — muttei eilen tässä puistossa.
FALK.
Eilenkö?
GULDSTAD
vakavasti hymyillen.