SVANHILD
tulisesti.
Niinkö!
FALK.
Ymmärrän sun! Heitä! Tie ainut tää, mi yhdistävi meitä! Kuin haudan kautta tie käy elämään, niin vihkiytyy myös eloon rakkaus vasta, kun muiston-kotiansa autuasta lähestyy vapaana se pyyteistään! Pois sormus viskaa!
SVANHILD
riemuiten.
Tehtäväni tein!
Nyt runon valkeuteen ma sielus vein!
Pois ovat siteet, jotka sua pauloi, —
nyt Svanhildisi joutsenlaulun lauloi!
Ottaa sormuksen sormestaan ja suutelee sitä.
Unelmain, uppoo meren aaltoihin, — ma uhraan sinut, ajallisen pyyteen.