Niin aina lienee asian tuon laita. »*Aatoksiss'*» estä meit' ei mikään aita, hevostaan pelvotta kaikk' kannustaahan; — *teossa* kiltisti me jäämme maahan; sill' elo lienee kallis kaikillen, ja liian vaikea on kuolon vaali.
SVANHILD
eloisasti.
Ma tohdin, mutta näyttäkää myös maali, mi täysin eloni on arvoinen! Maa uusi hiekka-aavikoiden takaa, — ellei, niin viisain paikallaan ken makaa.
FALK
pilkallisesti.
Ymmärrän Teidät; *ajan* lienee syy.
SVANHILD
lämpimästi.
Juur ajan niin! Kun vuono tyventyy, ei purjeet venhettänne eespäin auta.