FALK
ivallisesti.
Niin, rauhass' olkoon ruoska, kannusrauta, kun odota ei häntä aartehet, mi kotikentät jätti rauhaiset, min ylväs ratsu maailmalle juoksi. Vain aatelin on *kulku kulun vuoksi*, nyt turhuudeksi sitä sanotaan; niin tarkoititte.
SVANHILD.
Niinpä melkein vaan. Päärynäpuuta katsokaa, kuink' on se tänä vuonna tyhjä, kukaton. Mut mennä vuonna seisoi nuokkuen se heelmäin painosta, ah muistan sen.
FALK
hiukan epävarmana.
Ma uskon; mutta entäs oppi tuosta?
SVANHILD
hienosti.