katsellen Stråmania, joka näyttäytyy ikkunassa.
Muinoin hänkin oli uljas niin; hän lemmen vuoksi tahtoi elää, kuolla; nous kirkon tapaa vastaan taistohon, hän riemulauluun puki lemmenaatteet —! Nyt peittää vartta pitkät pyhävaatteet, — kaksjalkainen hän turman näytös on! Ja nainen, puettuna roikkuvaan hameesen, viistoihin ja rumiin kenkihin, on runotar, mi kaipuun kauneimpaan ois miehessänsä herättänyt henkihin. Tulesta jäljellä on tuskin sauhu! *Sic transit gloria amoris!*
SVANHILD.
Kauhu mun mielein täyttää aatellessain tätä: kadehdi kenenkään en elämätä.
FALK
reippaasti.
Luonnottomuutta vastaan tästä alkain me kaksi vannoudumme suureen sotahan.
SVANHILD
päätään puistaen.
Ja lankeamme oman miekan otahan niin totta kuin lie tanner alla jalkain.