FALK.
On voitto sen, ken voimiaan ei hajota. Me arkihengen seurakuntaan emme voi enää kera lauman laakeen vajota! Vuoks yksilöllisyyden taistelemme vapaina totuuttamme rakastain. Me emme kuulu joukkoon vaappuvain. Henkenne hehku liekehtien palaa, sananne aatoksiimme voimaa valaa. Suvaita pakkoa Te ette voi, verenne kierron täytyy olla vapaa; Te ette seurata voi toisten tapaa, äänenne yhteiskuorossa ei soi.
SVANHILD.
Sokaissut tuska on mun, uskokaa, monasti rintaani se pusertaa! Ratani itse tahdoin kerran rastia —
FALK.
Aatoksissa?
SVANHILD.
En, tosi teossa.
Tädeiltä riitti silloin neuvoja, —
Kyseessä oli heikko, hauras astia — —
Lähemmin.
sanotte »aatoksissa»; julkisesti ma — maalariksi aioin antautua.