*Kroll*. Äitinne toimi saattoi kai hänet tuon tuostakin tekemisiin piirilääkärin kanssa.
*Rebekka*. Siinä olette oikeassa.
*Kroll*. Ja sitte ottaa tämä teidät luokseen — heti äitinne kuoltua. Hän on tyly teille. Ja kuitenkin te pysytte hänen luonaan. Te tiedätte, että hän ei aijo jättää teille äyriäkään perinnöksi. Saittehan te vaan kirstullisen kirjoja. Ja sentään te kestätte hänen luonaan. Suvaitsette hänen äreyttään. Hoitelette häntä viimeiseen asti.
*Rebekka* (toisella puolella, pöydän luona, katsoo häneen pilkallisesti). Ja syyksi kaikkiin noihin töihini arvelette te sen seikan, että syntymässäni muka oli jotain epäsiveellistä — rikoksellista!
*Kroll*. Minä päätän, että teitte, kaikki mitä teitte hänen hyväkseen, ehdottomasta tyttären vaistista. Muuten pidän koko teidän menettelytapaanne alkuperänne seurauksena.
*Rebekka* (kiivaasti). Mutta koko puheessanne ei ole sanaakaan totta! Sen voin todistaa! Sillä tohtori West ei ollut vielä tullut Lappiin minun syntyessäni.
*Kroll*. Anteeksi, — neiti. Hän tuli sinne vuotta ennen. Siitä olen minä ottanut selon.
*Rebekka*. Te olette erehtynyt, minä sanon! Tykkänään erehtynyt!
*Kroll*. Sanoittehan tässä toissa päivänä, että olette yhdeksänkolmatta vanha. Käytte kolmeakymmentä.
*Rebekka*. Niinkö? Sanoinko minä niin?