*Kroll*. Sanoitte kyllä. Ja siitä minä voin laskea —
*Rebekka*. Seis! Laskuista ei ole hyötyä. Minä voin yhtä hyvin tunnustaa teille heti, että olen vuotta vanhempi kuin sanoin olevani.
*Kroll* (hymyilee epäillen). Todellakin? Sepä oli uutinen. Mistä se lähtee?
*Rebekka*. Täytettyäni viisikolmatta, aloin mielestäni — naimatoin kuin olin — tulla liian vanhaksi. Ja sitte rupesin valehtelemaan itseäni vuotta nuoremmaksi.
*Kroll*. Te? Vapautunut nainen. Onko teilläkin ennakkoluuloja naima-ijän suhteen?
*Rebekka*. Siinä tein perin tuhmasti — oikein naurettavasti. Mutta ihmiseen jää aina jotain, josta ei pääse vapautumaan. Sellaisia me nyt olemme.
*Kroll*. Olkoonpa niinkin. Mutta laskuni voi sittenkin olla oikea. Sillä tohtori West kävi siellä käymätietä, vuotta ennen viran saantiaan.
*Rebekka* (kiivastuu). Se ei ole totta!
*Kroll*. Eikö ole totta?
*Rebekka*. Ei. Sillä äiti ei koskaan puhunut mitään siitä.