*Rebekka*. Rosmersholma on murtanut minut.
*Rosmer* (tulee tarkemmaksi). Niinkö sanot?
*Rebekka*. Murtanut minut ihan perinpohjin. — Minulla oli niin terve ja uljas tahto, tänne tullessani. Nyt olen joutunut vieraan lain alle. — Tämän jälkeen en luule uskaltavani ryhtyä enää mihinkään.
*Rosmer*. Minkä tähden et? Minkä lain alle sinä sanot, että olet?
*Rebekka*. Elkäämme puhuko siitä nyt. — Kuinka sinun ja rehtorin kävi?
*Rosmer*. Me olemme sopineet.
*Rebekka*. Vai niin, sillä se siis päättyi.
*Rosmer*. Hän kokosi luokseen kaikki vanhat ystävämme. He ovat todistaneet minulle, että ihmismielten jalostajaksi en ollenkaan kelpaa. Ja se on sitä paitsi niin toivotonta työtä. Minä heitän sen kokonaan.
*Rebekka*. Niin, niin, — paras kai se mahtaa olla.
*Rosmer*. Sanotko nyt *niin*? Oletko *nyt* *sitä* mieltä?