*Kroll*. Ah —! (epäluulo herää hänessä.) Sekin vielä. Beaten sanat —!
*Rosmer*. Beaten —?
*Kroll* (tarkoittaa sen ajatuksen). Ei, ei, — se oli ilkeätä —.
Antakaa minulle anteeksi. —
*Rosmer*. Mitä? Mistä?
*Kroll*. Elkäämme puhuko siitä enää. Hyi! Antakaa minulle anteeksi.
Hyvästi! (Menee eteisen ovea kohti.)
*Rosmer* (seuraa häntä). Kroll! Näin ei ystävyytemme saa loppua.
Huomenna tulen luoksesi.
*Kroll* (eteisessä, kääntyen). Elä astu jalallasikaan minun kynnykseni yli! (ottaa keppinsä ja lähtee.)
(Rosmer seisoo hetkisen ovessa; sulkee sen ja menee pöydän luo.)
*Rosmer*. Vähät siitä, Rebekka. Me kaksi kestämme kyllä. Me kaksi uskollista ystävää. Sinä ja minä.
*Rebekka*. Mitä luulet hänen tarkoittaneen, sanoessaan: hyi?