*Rosmer*. Elä siitä välitä, ystäväni. Ei hän itsekään uskonut sitä mitä sillä tarkoitti. Mutta huomenna menen hänen luoksensa. Hyvää yötä!
*Rebekka*. Menetkö tänä iltanakin niin varhain huoneeseesi? Tämän jälkeen?
*Rosmer*. Tänään niin, kuin muulloinkin. Mieleni tuntuu niin keveältä, nyt kun se on ohi. Näethän, — minä olen aivan tyyni, rakas Rebekka. Ole sinäkin ihan levollinen. Hyvää yötä!
*Rebekka*. Hyvää yötä, rakas ystävä! Ja nuku hyvin.
(Rosmer menee ulos eteisen ovesta, heti sen jälkeen kuuluu hän nousevan toiseen kerrokseen.)
(Rebekka menee ja vetää kakluunin vieressä riippuvaa kellonnauhaa. Vähän ajan perästä tulee matami Helseth oikealta.)
*Rebekka*. Voitte korjata ruoat pöydältä, matami Helseth. Sillä pastori ei huoli illallisesta, — ja rehtori lähti kotiinsa.
*Matami Helseth*. Onko rehtori mennyt? Mikä sitä rehtoria sitte vaivasi?
*Rebekka* (ottaa käsityönsä). Hän luuli kohta saatavan aika myrskyn.
*Matami Helseth*. Sepä kummallista. Sillä eihän siellä näy pilvenhattaraakaan taivaalla.