*Rebekka*. Rehtori! Ei mutta —!
*Matami Helseth*. Hän kysyy, saako tulla tänne pastorin puheille.
*Rosmer* (Rebekalle). Tiesinhän minä sen! — Saa niin hän, saa. (menee ovelle ja huutaa alakertaan.) Tule ylös vaan rakas ystävä! Sydämmellisesti tervetullut olet!
(*Rosmer* seisoo pitelemässä ovea auki. — *Matami Helseth* menee. — Rebekka vetää uutimet perällä oven eteen. Asettelee sitte siellä täällä jotain järjestykseen.)
(*Rehtori Kroll* tulee sisään hattu kädessä.)
*Rosmer* (hiljaa, liikutettuna). Tiesinhän min, ett'ei se ollut viimeinen kerta —.
*Kroll*. Tänään katselen asioita ihan toiselta kannalta.
*Rosmer*. Niin, eikö totta, Kroll? Teethän sen nyt? Nyt, mietittyäsi —.
*Kroll*. Sinä käsität tarkoitukseni ihan väärin, (laskee hattunsa sohvan edessä olevalle pöydälle.) Minun täytyy ehdottomasti saada puhua kanssasi kahden kesken.
*Rosmer*. Miksi ei neiti West voisi —?