*Rebekka*. Mutta etkö luule, että sinun nyt olisi sangen hyvä taas päästä sovinnon kannalle hänen kanssaan?
*Rosmer*. Minä? Mortensgårdin kanssa? Minkä vuoksi, tarkoitat?
*Rebekka*. Ihan huoletoin et sinä nyt voi olla, sitte, kun tämä on tullut sinun ja ystäviesi välille.
*Rosmer* (katsoo häneen ja pudistaa päätään). Oletko todellakin voinut uskoa, että Kroll tahi joku niistä toisista tahtoisi kostaa —? Voisi ruveta —?
*Rebekka*. Ensi kiivaudessa, ystäväni —. Kuka sen voi niin varmaan tietää. Minusta — rehtorin käytöksestä päättäen —.
*Rosmer*. Pitäisi sinun toki tuntea hänet paremmin. Kroll on kiireestä kantapäähän kunnon mies. Tänään menen iltapuolella kaupunkiin, hänen puheilleen. Minä aijon puhutella heitä kaikkia. Ooh, saatpa nähdä, kuinka helposti heidät saa —.
(*Matami Helseth* tulee vasemmanpuolisesta ovesta.)
*Rebekka* (nousee). Mitä nyt, matami Helseth?
*Matami Helseth*. Rehtori Kroll on alhaalla eteisessä.
*Rosmer* (nousee reippaasti). Kroll!