*Kroll*. Minulla on paljon sanottavaa, Rosmer. Salli minun alkaa jonkinlaisella johdatuksella. Voin kertoa sinulle jotain Ulrik Brendelistä.
*Rosmer*. Onko hän käynyt sinun luonasi?
*Kroll*. Ei. Hän asettui erääsen hylkykapakkaan. Tietysti mitä heittiömäisimpään seuraan. Joi ja tarjosi niin kauvan kun rahoja riitti. Haukkui sitte koko liutaa roistoiksi ja rahjuksiksi. Siinä hän muuten oli oikeassa. Lopuksi hän sai selkäänsä ja heitettiin kadulle.
*Rosmer*. Sitte hän mahtaa olla parantumatoin.
*Kroll*. Takinkin hän jo oli pannut panttiin. Mutta joku kuuluu lunastaneen sen hänelle takaisin. Arvaappas kuka se oli?
*Rosmer*. Sinä itse, ehkä?
*Kroll*. En. Tuo hieno herra Mortensgård.
*Rosmer*. Vai hän.
*Kroll*. Minulle on kerrottu, että herra Brendel kävi ensimmäiseksi idiootin ja plebeijin luona.
*Rosmer*. Sehän oli hänelle onneksi —.