*Kroll*. Minä en usko sinua enää. En yhdessäkään asiassa. En missään minä enää usko sinua. Nyt alkaa taistelu hengen kaupalla. Saadaanpa nähdä, emmekö saa sinua vahingoittamattomaksi.
*Rosmer*. Oi, Kroll, — kuinka alhaiselle, — kuinka halvalle kannalle sinä olet joutunut!
*Kroll*. Minä? Ja noin minulle sanoo sinun kaltaisesi mies! Muista
Beatea!
*Rosmer*. Palaatko taas *siihen*!
*Kroll*. En. Muistakkin selvittää myllykosken arvoitus omantuntosi mukaan, jos sinulla enää on siitä rahtuakaan jäljellä.
(*Peder Mortensgård* tulee hiljaa ja äänettömästi sisään vasemmasta ovesta. Hän on pieni, heikko mies, tukka ja parta punertavat.)
*Kroll* (vihaisella silmäyksellä). No, vai «Välkyttäjä» —. Loimottaen Rosmersholmassa. (panee takkinsa napit kiinni.) Niin, tiedänhän minä sitte, mitä suuntaa on purjehtiminen.
*Mortensgård* (tasaisesti). «Välkyttäjä» on aina oleva vireillä, valaistakseen rehtoria kotiin.
*Kroll*. Niin, te olette jo kauvan osoittanut hyvää tahtoanne. On tosin olemassa käsky, joka kieltää meitä tekemästä väärää todistusta lähimmäistänsä vastaan —.
*Mortensgård*. Ei rehtorin tarvitse opettaa minulle käskyjä.