*Kroll*. Eikö kuudettakaan?
*Rosmer*. Kroll —!
*Mortensgård*. Jos tarvitaan, niin on kait pastori lähin siihen toimeen.
*Kroll* (kätketyllä ivalla). Pastori! Niin, pastori Rosmer on kieltämättä lähin mies siinä suhteessa. — Hauskaa keskustelua, hyvät herrat. (menee ja lyö oven lukkoon jälkeensä.)
*Rosmer* (seisoo hetkisen katsellen oveen, ja sanoo itsekseen). Niin niin, olkoon sitte niin. (kääntyy.) Sanokaa minulle, herra Mortensgård, mistä syystä te tulette tänne minun luokseni.
*Mortensgård*. Oikeimmin minä haen neiti Westiä. Mielestäni minun piti kiittää häntä siitä hyvästä kirjeestä, jonka eilen illalla sain häneltä.
*Rosmer*. Minä tiedän, että hän kirjoitti teille. Saitteko puhutella häntä?
*Mortensgård*. Sain, vähän. (vähän hymyillen.) Mielipiteet ovat muuttuneet täällä Rosmersholmassa monessa suhteessa, kuulin ma.
*Rosmer*. Minun mielipiteeni ovat muuttuneet monessa asiassa. Voin melkein sanoa — kaikissa.
*Mortensgård*. Niinhän sitä neiti sanoi. Ja siksi minä arvelin että tulisin ylös ja puhelisin vähä pastorin kanssa siitä.