*Rosmer*. Mistä, herra Mortensgård?
*Mortensgård*. Saanko minä luvan «Välkyttäjässä» ilmoittaa, että te olette muuttanut mieltä, — ja että te liitytte vapaamielisyyden ja edistyksen puolustajiin?
*Rosmer*. Sen saatte mielellänne tehdä. Minä vielä pyydänkin teitä sitä kertomaan.
*Mortensgård*. Huomenna varhain se sitte on luettavana lehdessä. Se on oleva suuri ja tärkeä uutinen, se, että Rosmersholman pastori Rosmer arvelee voivansa siinäkin merkityksessä taistella valon levittämiseksi.
*Rosmer*. Minä en oikein käsitä teitä.
*Mortensgård*. Minä vaan tarkoitan sitä, että puolueellemme lisääntyy siveellistä lujuutta tueksi joka kerta kun voitamme vakavan, kristillismielisen jäsenen.
*Rosmer* (vähä kummastuneena). Ette siis tiedä —? Eikö neiti West sanonut *sitäkin*?
*Mortensgård*. Mitä, herra pastori? Neidillä oli kova kiire. Hän sanoi, että tulisin ylikertaan, niin saisin kuulla loput teiltä itseltänne.
*Rosmer*. No sitte ilmoitan teille, että olen vapauttanut itseni täydellisesti. Joka asiassa. Minä en enää ole minkäänlaisessa suhteessa kirkon opinkappaleisin. Ne asiat eivät tästä lähin liikuta minua vähääkään.
*Mortensgård* (katsoo häneen ällistyneenä). Ei, — mutta, — jos taivas olisi tullut alas, enpä olisi enempää — että itse pastorikin eroittaa itsensä —!