*Rosmer*. Vai niin. Te ette siis uskalla yhtyä minuun, jos julkisesti tunnustan luopumiseni?
*Mortensgård* (pudistaa päätänsä). Tuskinpa vaan, herra pastori. Viime aikoina olen pitänyt sääntönä, ett'en koskaan auta mitään tai ketään, joka vastustaa kirkollisia asioita.
*Rosmer*. Oletteko te itse sitte viime aikoina palannut takaisin kirkolliselle kannalle?
*Mortensgård*. Se olkoon eri asia.
*Rosmer*. Vai niinkö siis. No, sitte ymmärrän käytöksenne.
*Mortensgård*. Herra pastori, — teidän pitäisi muistaa, että minulta, — erittäin minulta — puuttuu täydellistä toimintavapautta.
*Rosmer*. Mikä teitä sitte sitoo?
*Mortensgård*. Minua sitoo se, että olen merkitty mies.
*Rosmer*. Ah — vai niin.
*Mortensgård*. Merkitty mies, herra pastori. Erittäin pitäisi teidän muistaa se. Sillä te etupäässä toimititte minut merkityksi.