*Rosmer*. Te siis pysytte luulossanne, että täällä on jotain salattavaa?
*Mortensgård*. Minä en ymmärrä, miksi vapautunut mies ei nauttisi elämästä, niin paljon kuin mahdollista! Mutta olkaa vaan, niin kuin jo sanoin, tästä lähin hyvin varova. Jos vaan uumottaisiin jotain, joka on vasten tapoja, niin voitte olla varma siitä, että sen johdosta moitittaisiin koko vapaamielistä suuntaa. — Hyvästi, pastori Rosmer.
*Rosmer*. Hyvästi.
*Mortensgård*. Ja nyt minä menen suoraan kirjapainoon ja panen tämän uutisen «Välkyttäjään».
*Rosmer*. Pankaa kaikki lehteen.
*Mortensgård*. Minä panen kaikki, mitä yhteisen kansan tarvitsee tietää. (Tervehtii ja menee. *Rosmer* jää seisomaan ovelle, hänen mennessään portaita alas. Ulko-ovi lyödään kiinni.)
*Rosmer* (ovessa, huutaa puoliääneen). Rebekka; Re —! Hm. (ääneen.)
Matami Helseth, — eikö neiti West ole siellä alhaalla?
*Matami Helseth* (vastaa alhaalta eteisestä). Ei, hra pastori, täällä hän ei ole.
(Perältä vedetään esiriippu syrjään. Rebekka näkyy aukossa.)
*Rebekka*. Rosmer!