*Rebekka*. Te olette syvämielinen nainen, te, matami Helseth.
*Matami Helseth*. Ooh, ruvetkaa tässä nyt pitämään pilkkananne —. (kuuntelee.) Hys — Hys, — pastori kuuluu tulevan alas. Hän ei kärsi tomuhuiskaa huoneessa. (menee oikeanpuolisesta ovesta ulos.)
(*Johannes Rosmer*, keppi ja hattu kädessä, tulee eteisestä.)
*Rosmer*. Hyvää huomenta, Rebekka.
*Rebekka*. Hyvää huomenta ystäväni. (vähän ajan kuluttua; virkaten.)
Menetkö kävelemään?
*Rosmer*. Menen.
*Rebekka*. Niin, ilma onkin niin kaunis.
*Rosmer*. Sinä et käynyt aamulla luonani.
*Rebekka*. En, — en käynyt. En tänään.
*Rosmer*. Etkö aijo toistekkaan tulla?