NEITI HESSEL. Tuo on uskaliasta, Karsten.
KONSULI BERNICK. Minä olen pannut koko omaisuuteni tähän peliin.
NEITI HESSEL. Minä en tarkoita omaisuutta; mutta kun tulee ilmi, että —
KONSULI BERNICK. Niin, siinä onkin ydinkohta. Sen tahrattoman nimen avulla, joka minulla tähän saakka on ollut, saatan minä ottaa tämän asian hartioilleni, kantaa ja edistää sitä ja sanoa kansalaisilleni: katsokaa, tämän minä olen uskaltanut yhteiskunnan hyväksi.
NEITI HESSEL. Yhteiskunnanko?
KONSULI BERNICK. Niin; ja kukaan ei ole epäilevä tarkoituksiani.
NEITI HESSEL. Onhan täällä toki miehiä, jotka ovat menetelleet suoremmin kuin sinä, ilman taka-ajatuksia, ilman sivutarkoituksia.
KONSULI BERNICK. Kuka?
NEITI HESSEL. Tietysti Rummel ja Sandstad ja Vigeland.
KONSULI BERNICK. Saadakseni heidät puolelleni oli minun pakko uskoa asia heille.