KONSULI BERNICK. Jää sinne, Juhani; vaikene, ja minä olen halukas antamaan sinulle osan —
JUHANI TÖNNESEN. Pidä rahasi, mutta anna minulle minun nimeni ja kunniani takaisin.
KONSULI BERNICK. Ja uhraa omani!
JUHANI TÖNNESEN. Sinä ja yhteiskuntasi saatte pitää itse huolen, miten siitä selviätte. Minun täytyy ja minä tahdon ja minä voitan Dinan omakseni. Siksi matkustan minä jo huomenna yli meren »Indian Girlillä».
KONSULI BERNICK. »Indian Girlillä?»
JUHANI TÖNNESEN. Niin. Kapteeni lupasi ottaa minut mukaan. Minä matkustan sinne, sanon minä: minä myön farmini ja järjestän siellä asiani. Kahden kuukauden kuluttua olen uudestaan täällä.
KONSULI BERNICK. Ja silloin sinä aiot puhua?
JUHANI TÖNNESEN. Silloin saa syyllinen ottaa itse syyn niskoilleen.
KONSULI BERNICK. Unohdatko, että minun täytyy silloin ottaa niskoilleni sekin, johon minä en ole syyllinen?
JUHANI TÖNNESEN. Kuka se viisitoista vuotta sitten käytti hyväkseen tuota häpeällistä juorua?