ROUVA BERNICK. Nyt saat mennä jälleen puutarhaan, Olavi.
OLAVI. Äiti, saanko minä mennä kadullekin?
ROUVA BERNICK. Saat, mutta et vaan hyvin etäälle.
(Olavi juoksee puutarhaan ja portista ulos kadulle.)
KOLLEEGA RÖRLUND. Teidän ei pitäisi ajaa lapsen päähän sellaisia oikkuja, herra Tönnesen.
HILMAR TÖNNESEN. Ei, se on tietty, hänen täytyy kai pysyä täällä ja tulla kotinurkissa nahjustelijaksi, kuten niin monet muut.
KOLLEEGA RÖRLUND. Mutta miksi Te ette itse matkusta Amerikaan?
HILMAR TÖNNESEN. Minä? Jolla on tauti? No, senhän tietää, siitä ei suuria välitetä tässä kaupungissa. Mutta sitäpaitsi — ihmisellä on toki eräitä velvollisuuksia sitä yhteiskuntaa kohtaan, jossa elää. Täytyyhän täälläkin olla joku, joka pitää korkealla aatteen lippua. Uh, nyt se taas huutaa!
ROUVAT. Kuka huutaa?
HILMAR TÖNNESEN. Oh, ei, en tiedä. Ovat hiukan kovaäänisiä tuolla sisällä, se tekee minut niin hermostuneeksi.