KOLLEEGA RÖRLUND. Kuinka Te tarkoitatte?
KONSULI BERNICK. Oletan esimerkiksi, että joku aikoo perustaa suuren tehtaan. Hän tietää varmasti — sillä sen on pitkä kokemus hänelle opettanut — että ennemmin tai myöhemmin menee tässä tehdasliikkeessä hukkaan ihmishenkiä.
KOLLEEGA RÖRLUND. Niin, se on liiankin todennäköistä.
KONSULI BERNICK. Tai että joku ryhtyy harjoittamaan kaivosliikettä. Hän ottaa palvelukseensa sekä perheenisiä että nuorta, elinvoimaista väkeä. Eikö voi varmuudella sanoa, etteivät kaikki nämä säily siinä hengissä?
KOLLEEGA RÖRLUND. Kyllä, valitettavasti on asia niin.
KONSULI BERNICK. No niin. Sellainen mies tietää siis jo edeltäkäsin, että yritys, jonka hän aikoo toteuttaa, epäilemättäkin kerran maksaa ihmishenkiä. Mutta tuo yritys on yleishyödyllinen; joka ihmishengen sijaan, minkä se maksaa, edistää se epäilemättäkin satojen onnea.
KOLLEEGA RÖRLUND. Ahaa, Te ajattelette rautatietä, — kaikkia noita vaarallisia kaivannoita ja vuoren louhimisia ja muuta sellaista —
KONSULI BERNICK. Niin; niin kyllä; minä ajattelen rautatietä. Ja sitäpaitsi, — rautatiehän saa syntymään sekä tehtaita että kaivosliikettä. Mutta eikö Teistä sittenkin —?
KOLLEEGA RÖRLUND. Rakas herra konsuli, Teillä on melkein liian herkkä omatunto. Minun mielestäni, kun Te jätätte asian kaitselmuksen huomaan —
KONSULI BERNICK. Niin; aivan niin: kaitselmus —