KOLLEEGA RÖRLUND. — niin olette syytön. Rakentakaa Te vaan huoletta rautatietänne.
KONSULI BERNICK. Niin, mutta nyt esitän aivan erikoisen tapauksen. Oletan, että on porattu johonkin vaaralliseen vuoren paikkaan reikä ja siihen ladattu panos, joka on laukaistava; mutta ellei tätä panosta laukaista, ei rautatiestä tule mitään. Oletan: insinööri tietää, että se vie hengen siltä mieheltä, jonka on panos sytytettävä; mutta sytyttää se täytyy, ja insinöörin velvollisuus on lähettää joku työmies sitä tekemään.
KOLLEEGA RÖRLUND. Hm — KONSULI BERNICK. Arvaan, mitä siihen voisitte sanoa. Että olisi suurta, jos insinööri itse ottaisi sytyttimen ja menisi ja sytyttäisi panoksen. Mutta sellaista ei yleensä tehdä. Hänen täytyy siis uhrata joku työmiehistä.
KOLLEEGA RÖRLUND. Sitä ei mikään insinööri koskaan meillä tekisi.
KONSULI BERNICK. Minkään insinöörin päähän suurissa maissa ei pälkähtäisi tehdä sellaista.
KOLLEEGA RÖRLUND. Suurissa maissa? Ei, sen kyllä uskon. Noissa turmeltuneissa ja tunnottomissa yhteiskunnissa —
KONSULI BERNICK. Oh, niissä yhteiskunnissa on yhtä ja toista hyvääkin.
KOLLEEGA RÖRLUND. Ja Te voitte sanoa niin, Te, joka itse —?
KOLLEEGA RÖRLUND. Suurissa yhteiskunnissa on toki tilaa toimia hyödyllisten yritysten hyväksi; siellä uskalletaan uhrata jotakin suurelle asialle; mutta täällä kiedotaan ihminen kaikenlaisiin vähäpätöisiin huomioonottoihin ja arveluksiin.
KOLLEEGA RÖRLUND. Onko ihmishenki mikään vähäpätöinen huomioon otettava?