KONSULI BERNICK. Kun tuo ihmishenki on tuhansien onnen uhkana.
KOLLEEGA RÖRLUND. Mutta Tehän esitätte aivan mahdottomia tapauksia, herra konsuli! Minä en ollenkaan Teitä ymmärrä tänään. Ja lisäksi Te viittaatte noihin suuriin yhteiskuntiin. Niin, siinä maailmassa, — mitä arvoa on ihmishengellä siellä? Siellä tehdään laskelmia ihmishengellä kuin pääomilla. Mutta me seisomme toki aivan toisella moraalisella perustalla, arvelen. Katsokaa meidän kunniallista laivanvarustaja-säätyämme! Mainitkaa yksikin ainoa meikäläinen laivanvarustaja, joka kurjan liikevoiton tähden uhraisi yhdenkään ihmishengen! Ja ajatelkaa sitten noitten suurten yhteiskuntain konnia, jotka oman etunsa tähden lähettävät matkaan yhden kulkuun kelvottoman laivan toisensa jälkeen —
KONSULI BERNICK. Minä en puhu kulkuun kelvottomista laivoista!
KOLLEEGA RÖRLUND. Mutta minä puhun, herra konsuli.
KONSULI BERNICK. Niin, mutta mitä varten? Eihän se kuulu asiaan. — Oh, näitä pieniä arkamaisia arveluita! Jos joku meikäläinen kenraali veisi miehensä kuulasateeseen ja ne kaatuisivat häneltä, niin hän viettäisi unettomia öitä sen jälkeen. Niin ei ole muualla. Kuulisittepa, mitä tuo tuolla sisällä kertoo —
KOLLEEGA RÖRLUND. Tuo? Kuka? Se amerikalainenko —?
KONSULI BERNICK. Niin. Kuulisittepa, miten Amerikassa —
KOLLEEGA RÖRLUND. Hän on siis tuolla? Ja sitä ette ilmoittanut minulle.
Minä heti —
KONSULI BERNICK. Siitä ei ole hyötyä. Te ette häneen pysty.
KOLLEEGA RÖRLUND. Senpähän saamme nähdä. No, tuossa hän nyt tulee.