(Juhani Tönnesen tulee takimmaisesta huoneesta vasemmalta.)
JUHANI TÖNNESEN (puhuu taakseen avonaisesta ovesta). Niin, niin, Dina, vaikkapa vaan; mutta minä en luovu Teistä kuitenkaan. Minä tulen takaisin ja silloin täytyy väliemme muuttua jälleen hyviksi.
KOLLEEGA RÖRLUND. Luvallanne, mitä Te noilla sanoillanne tarkoitatte?
Mitä Te oikein tahdotte?
JUHANI TÖNNESEN. Minä tahdon, että tuo nuori nainen, jolle Te eilen minua mustasitte, tulee minulle vaimoksi.
KOLLEEGA RÖRLUND. Teille —? Ja Te voitte kuvitella, että —?
JUHANI TÖNNESEN. Minä tahdon hänet vaimokseni.
KOLLEEGA RÖRLUND. No, sittenpä saattekin tietää — (Menee puoliavoimen
oven luo.) Rouva Bernick, oletteko hyvä ja tulette todistajaksi. — Ja
Tekin, Martta-neiti. Ja antakaa Dinan tulla tänne. (Näkee neiti
Hesselin.) Ah, oletteko Tekin täällä?
NEITI HESSEL (ovella). Pitääkö minunkin tulla?
KOLLEEGA RÖRLUND. Kuka hyvänsä haluaa; kuta useampi, sen parempi.
KONSULI BERNICK. Mikä Teillä on mielessä?