KONSULI BERNICK (sisällä oleville herroille). Niin, niin, tehkää vaan kaikki niinkuin tahdotte. Kun aika tulee, niin minä kyllä — (sulkee oven.) Ah, täälläkö olette? Kuule, Martta, sinun täytyy pukeutua hiukan hienommin. Ja sano Betylle, että hän tekee samoin. Minä en tahdo mitään komeutta, tietystikään; ainoastaan sievä, kotoinen asu. Mutta kiiruhtakaa nyt.
NEITI HESSEL. Ja tyytyväinen ja onnellinen katsanto, Martta; ja silmiin iloinen loiste.
KONSULI BERNICK. Myöskin Olavin on tultava alas; minä tahdon hänet tänne rinnalleni.
NEITI HESSEL. Hm, Olavi —
NEITI BERNICK. Minä vien sanan Betylle.
(Menee takimmaisesta ovesta vasemmalle.)
NEITI HESSEL. Niin, nyt on siis se suuri juhlahetki tullut.
KONSULI BERNICK (kulkien levottomana edestakaisin). Niin, nyt se on.
NEITI HESSEL. Tällaisella hetkellä mahtaa mies olla ylpeä ja iloinen, arvaan.
KONSULI BERNICK (katsoo häneen). Hm!