NEITI HESSEL. Miksi huomaat sen vasta nyt?
KONSULI BERNICK. Siksi, että olen ajatellut paljon näinä viimeaikoinani, — sen jälkeen kuin sinä tulit takaisin kotimaahan, — ja enimmän tänä iltana. — Oi, Lona, miksi en tuntenut sinua perinpohjin silloin — ennen muinoin.
NEITI HESSEL. Mitä sitten?
KONSULI BERNICK. Koskaan en olisi sinua päästänyt; ja jos sinä olisit ollut minulla, en olisi nyt siinä tilassa, jossa olen.
NEITI HESSEL. Ja etkö ajattele, mitä tuosta toisesta olisi voinut tulla sinulle, hänestä, jonka valitsit minun sijaani?
KONSULI BERNICK. Tiedän ainakin, ettei hänestä ole tullut minulle sitä, jota minä kaipasin.
NEITI HESSEL. Siksi, että sinä et ole milloinkaan jakanut elämäntyötäsi hänen kanssaan; siksi, että sinä et ole milloinkaan antanut vapauden ja totuuden pyhittää suhdettanne; siksi, että sinä annat hänen täällä nääntyä itsekseen sen häpeän taakan alle, jonka sinä olet pannut hänen omaistensa hartioille.
KONSULI BERNICK. Niin, niin, niin; kaikki johtuu valheesta ja onttoudesta.
NEITI HESSEL. Ja miksi sinä et hylkää tuota valhetta ja onttoutta?
KONSULI BERNICK. Nytkö? Nyt se on liian myöhäistä, Lona.