NEITI BERNICK. Mikä häntä vaivaa, Lona?
NEITI HESSEL. Hst! (Puhuu hiljaa neiti Bernickin kanssa.)
KONSULI BERNICK. Pois tuo ilkkuva kirjoitus, sanon minä! Ettekö näe, että kaikki nuo liekit irvistelevät meille?
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Ei, nyt sanon minä suoraan —
KONSULI BERNICK. Oh, mitä Te siitä ymmärrätte —! Mutta minä, minä!
Kaikki nuo tulet ovat kynttilöitä ruumishuoneessa.
PROKURISTI KRAP. Hm —
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Ei, kuules nyt, — sinä otatkin sen kovin raskaalta kannalta.
KAUPPIAS SANDSTAD. Poika tekee vaan huvimatkan Atlantin poikki ja sitten saatte hänet takaisin.
KAUPPIAS VIGELAND. Ainoastaan luottamusta Kaikkivaltiaaseen, herra konsuli.
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Ja laivaan, Bernick; ei kai se ole tehty uppoamaan, tiedän mä.