PROKURISTI KRAP. Hm —
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Niin, jos se olisi tuollainen uiva ruumisarkku, joista kerrotaan siellä suuressa maailmassa —
KONSULI BERNICK. Tunnen, että pääni tällä hetkellä harmaantuu.
(Rouva Bernick, suuri saali päässä, tulee sisälle puutarhaovesta.)
ROUVA BERNICK. Karsten, Karsten, tiedätkö sinä?
KONSULI BERNICK. Kyllä, minä sen tiedän —; mutta sinä, — sinä, joka et näe mitään, — sinä, jolla ei ole äidin silmää häntä kohtaan —
ROUVA BERNICK. Oi, kuulehan nyt —
KONSULI BERNICK. Miksi sinä et ole häntä vartioinut? Nyt minä olen kadottanut hänet. Anna hänet minulle takaisin, jos voit!
ROUVA BERNICK. Ja minä voin; hän on minulla.
KONSULI BERNICK. Hän on sinulla!