ÄÄNIÄ ULKOA KANSAN JOUKOSTA. Hyvä, hyvä!
KOLLEEGA RÖRLUND. Herra konsuli, Te olette pitkien vuosien kuluessa ollut kaupungillemme loistavana esimerkkinä. Minä en puhu tässä Teidän mallikelpoisesta perhe-elämästänne, enkä myöskään Teidän nuhteettomasta moraalisesta vaelluksestanne ylimalkaan. Tällaisten asiain paikka olkoon kätketty salakammio eikä juhlasali! Mutta minä puhun Teidän kunnallisesta toiminnastanne sellaisena kuin se on nähtävänä kaikkien meidän silmiemme edessä. Hyvin varustettuja laivoja lähtee maailmaan Teidän telakoistanne ja liehuttaa lippuamme kaukaisimmillakin merillä. Lukuisa ja onnellinen työväenjoukko katsoo Teidän puoleenne niinkuin isäänsä. Herättämällä uusia elinkeinonhaaroja eloon, Te olette perustanut satojen perheitten onnen. Lyhyesti sanoen — Te olette tämän meidän yhteiskuntamme peruspylväs sanan ylevimmässä merkityksessä.
ÄÄNIÄ. Kuulkaa, kuulkaa; hyvä!
KOLLEEGA RÖRLUND. Ja juuri tuo epäitsekkyyden hohde, joka lepää kaikissa Teidän teoissanne, se juuri vaikuttaa niin hyväätekevästi erikoisesti näinä meidän aikoinamme. Te olette nyt aikeissa hankkia meille — niin, minua ei arveluta mainita tuota sanaa aivan proosallisesti ja suoraan — rautatien.
JOUKKO ÄÄNIÄ. Hyvä! Hyvä!
KOLLEEGA RÖRLUND. Mutta tätä yritystä vastaan näyttää nousevan joukko vaikeuksia, varsinkin kierojen ja itsekkäiden syitten luomia.
ÄÄNIÄ. Kuunnelkaa; kuulkaa!
KOLLEEGA RÖRLUND. Ei ole nimittäin pysynyt tuntemattomana, että eräät oliot, jotka eivät kuulu meidän yhteiskuntaamme, ovat ehättäneet tämän paikkakunnan toimekkaiden porvarien edelle ja anastaneet omakseen eräitä etuja, joiden oikeuden mukaan olisi pitänyt tulla meidän oman kaupunkimme hyväksi.
ÄÄNIÄ. Niin juuri! Kuulkaa!
KOLLEEGA RÖRLUND. Tämä valitettava tosiasia on luonnollisesti myöskin tullut Teidän tietoonne, herra konsuli. Mutta siitä huolimatta Te jatkatte horjumatta yritystänne, tietäen hyvin, ettei valtion kansalaisella pidä olla ainoastaan oman kuntansa etu silmämääränä.