KONSULI BERNICK (sulkee vaimonsa syliinsä). Oi Betty, sinä olet minut voittanut! Lonan avulla minä olen vasta oppinut oikein tuntemaan sinua. Mutta anna nyt Olavin tulla.
ROUVA BERNICK. Niin, nyt sinä hänet saat. — Herra Krap —!
(Rouva Bernick puhelee prokuristi Krapin kanssa hiljaa näyttämön perällä. Prokuristi Krap menee puutarhaovesta ulos. Seuraavan keskustelun kuluessa sammutetaan vähitellen kaikki kuultokirjoitukset ja kynttilät taloissa kadun varrella.)
KONSULI BERNICK (matalalla äänellä). Kiitos, Lona, sinä pelastit parhaan minussa — ja minulle.
NEITI HESSEL. Mitä muuta sitten tahdoin?
KONSULI BERNICK. Niin, tahdoitko sitä, — vai etkö tahtonut? Minä en saa selvää sinusta.
NEITI HESSEL. Hm —
KONSULI BERNICK. Ei siis vihaa? Ei kostoa? Miksi sinä siis tulit tänne?
NEITI HESSEL. »Vanha rakkaus ei ruostu.»
KONSULI BERNICK. Lona!